Olen saanut parikin kysymystä mitä oikein tarkoitan muffarilla. Noh, kaikki lähti siitä, kun nimesin itseni vuosi takaperin muffinssiksi eli muffariksi eli muffiniksi eli muffin topiksi. Ja tämä taas johtui seuraavasta tuntemuksesta farkkujen kanssa:
Se ihana tunne, kun pursuaa farkuistaan yli ja toteaa olevansa muffari. Muffari on minun käytössäni hyväntuulinen ilmaisu (melkein lellittelynimi) laiskimukselle, joka vihaa liikuntaa. Eli minulle.
Muffari rakastaa keksiä ovelia tekosyitä liikkumattomuuteen. Kuten esimerkiksi että hiki kirvelee silmiä, se ei voi olla kovin terveellistä. Muffari käyttää farkkujen sijaan venyviä trikoita ja näin ollen ei edes tajua painon hivuttautuvan pikku hiljaa ylöspäin. Tai vähintään kieltäytyy tajuamasta. Kuka hullu nyt farkkuja haluaisi käyttäkään, mikä tässä on muka ongelma häh. Muffari myös kuvittelee juustokakun loppuvan maailmasta, jollei sitä syö kaikkihetinyt.
Vaikka oma muffinssini on vyötäröltä jo pitkälti sulatettu, olen silti sisäisesti muffari ja vihaan edelleen liikuntaa. Etenkin jumppaa, ryhmäliikuntaa, crossaria, lenkkeilyä, pumppeja, hikipyöräilyä, kaikkea missä hengästyy, tulee hiki ja joutuu hylkäämään sohvan.
Tämän blogin ideana on kirjoittaa raivorehellisesti ylös mietteet liikunnan aloittamisesta ja mitä fiiliksiä se tuo mukanaan (ttu mitä kuraa, saanko juosta hesen drive-iniin...). En aio esittää punaposkista täydellistä hikipirkkoa, jollen sitten ihan oikeasti sellaiseksi muutu. Epäilen tätä viimeistä aika vahvasti. Aion silti sitkeästi taistella peruskuntoni ylös, lihaksiini voimaa ja huonon selkäni kuosiin.
Ai niin ai niin!! Enpä olekaan muistanut kertoa, että oma rakas gynekologini laittoi pari vuotta sitten rullan pyörimään, kun ilmoitti happamana minulle lihoneeni kilon. YHDEN kilon. Suunta oli kuulemma huono. Vastalauseeni tätä pirttihirmua painonatsia kohtaan oli lihoa 10 kiloa seuraavan vuoden aikana. Siitäs sai. Ei ollut minun vikani.
 |
| Kuva. |
Se ihana tunne, kun pursuaa farkuistaan yli ja toteaa olevansa muffari. Muffari on minun käytössäni hyväntuulinen ilmaisu (melkein lellittelynimi) laiskimukselle, joka vihaa liikuntaa. Eli minulle.
Muffari rakastaa keksiä ovelia tekosyitä liikkumattomuuteen. Kuten esimerkiksi että hiki kirvelee silmiä, se ei voi olla kovin terveellistä. Muffari käyttää farkkujen sijaan venyviä trikoita ja näin ollen ei edes tajua painon hivuttautuvan pikku hiljaa ylöspäin. Tai vähintään kieltäytyy tajuamasta. Kuka hullu nyt farkkuja haluaisi käyttäkään, mikä tässä on muka ongelma häh. Muffari myös kuvittelee juustokakun loppuvan maailmasta, jollei sitä syö kaikkihetinyt.
Vaikka oma muffinssini on vyötäröltä jo pitkälti sulatettu, olen silti sisäisesti muffari ja vihaan edelleen liikuntaa. Etenkin jumppaa, ryhmäliikuntaa, crossaria, lenkkeilyä, pumppeja, hikipyöräilyä, kaikkea missä hengästyy, tulee hiki ja joutuu hylkäämään sohvan.
Tämän blogin ideana on kirjoittaa raivorehellisesti ylös mietteet liikunnan aloittamisesta ja mitä fiiliksiä se tuo mukanaan (ttu mitä kuraa, saanko juosta hesen drive-iniin...). En aio esittää punaposkista täydellistä hikipirkkoa, jollen sitten ihan oikeasti sellaiseksi muutu. Epäilen tätä viimeistä aika vahvasti. Aion silti sitkeästi taistella peruskuntoni ylös, lihaksiini voimaa ja huonon selkäni kuosiin.
Ai niin ai niin!! Enpä olekaan muistanut kertoa, että oma rakas gynekologini laittoi pari vuotta sitten rullan pyörimään, kun ilmoitti happamana minulle lihoneeni kilon. YHDEN kilon. Suunta oli kuulemma huono. Vastalauseeni tätä pirttihirmua painonatsia kohtaan oli lihoa 10 kiloa seuraavan vuoden aikana. Siitäs sai. Ei ollut minun vikani.
Niina, sä oot mahtava!
VastaaPoistaAhihi, ihana! :D
VastaaPoistaMunkin piti aloittaa tänään kuntoilee kun selkä kipuili viime yön.. mut kuinkas kävikään! Kaupasta tarttui mukaan pussi mässyä ja tupla. Ja lisäksi tuli postissa lappu, millä saan kaupasta litran vaniljajäätelöö ja fazerin sinisen ilimatteeks -.-
Tuota kuvaa ei jotenkin yhdistä ollenkaan sinuun. :) Mutta muuten hauska sana käyttöön.
VastaaPoistaLiikunta on kyllä jännä juttu. Sitä voi inhota ihan totaalisesti, mutta sitten sitä vaan jää koukkuun, kun se oikea koukku osuu kohdalle.
Pakko heittää kiitosta sinne Tampereen suuntaan nyt kyllä. Olet onnistunut motivoimaan minut uudestaan urheilemaan.
VastaaPoistaUrheilin elämästäni säännöllisesti sen 8-9 vuotta, ja lukion alkamisen (ja jatkuvan nuhan ja vammaisen polven vihoittelun) johdosta olen koko kesän ja syksyn luistanut hikiurheilusta. Nyt puri kärpänen! Juoksulenkin jälkeen parasta on nähdä, kun karvainen lenkkikaveri makaa reporankana matolla. :)
Ööh aika mielenkiintoinen asenne gynekologilla, sillä etenkin pitkillä ihmisillä yhden vaivaisen kilon "lihominen" ei tarkoita yhtään mitään. Ei tarvitse olla kummoinenkaan nestekertymä (jos on vaikka juonut sinä päivänä paljon tai syönyt kovin suolaista ruokaa), kun vaakaluku jo hetkeksi heittää ylöspäin.
VastaaPoistaSelän kuntoon saaminen jos mikä motivoi. :) Voisin joka päivä halata itseäni siitä hyvästä, että oikeanlaisella liikunnalla sain laitettua pisteen jatkuville helvetillisille selkäkivuille. Ei siitä selästä priimaa tule koskaan, mutta nyt on todella paljon helpompi olla ja elää.
- Kalypso
"Muffari myös kuvittelee juustokakun loppuvan maailmasta, jollei sitä syö kaikkihetinyt."
VastaaPoistaKuulostaa niin minulta!
Voi video mikä gyne :(. Kaikenlaiset painohuomauttelijat saisi kyllä tunkea sinne minne aurinko ei paista. Mulla taas ex-isäpuoli teki kummasti tikusta asiaa aina kun menin keittiöön (ihan sama mikä kellonaika) ja kommenttiahan siltä sitten tuli, jos jotain olin kuvitellut syöväni. Olin kuitenkin täysin normaalipainoinen, monta kertaa viikossa liikkuva teini.. Niiden vuosien seurauksena ei ole vieläkään ihan terve suhtautuminen ruokaan ja myös melkeinpä vihaan liikuntaa. Perustit blogisi siis niiiin oikeaan aikaan. Enköhän tätä seuraamalla saa vihdoin oman liikuntakammoni ja ruokailuni kohdilleen esimerkkisi innoittamana. Kiitos siis myös tästä blogista, joka nykyään on ihan ehdottomasti top 10:ssä Vaatehuoneen ja muutaman muun blogin lisäksi.
VastaaPoistaHuippu blogi,tunnistan itseni jutuistasi.ja näytän just tolta farkuissa.Joita en ole lasten saamisen jälkeen käyttänyt uskotellen itselleni että oon aina ollu mekkotyttö mutta vasta nyt alkanut niitä vaan käyttämään.My ass..Ei mekoissa mitään vikaa ole toki mutta olishan se ihan kiva omistaa edes yhdet housut joista ei tursuisi ulos :)
VastaaPoistaTämä blogi on kyllä ihan parhautta! Olen itse varmaan mieleltäni sellainen hikipirkko, joka otsasuoni pullottaen vinttaa pyörällä/juoksee/vispaa crosstrainerissa (näin ei ole siis aina ollut, olen aina ollut luonnostani lyhytraajainen ja pyöreä, mutta innostuin liikunnasta vuosia sitten, aerobic-tunnille en silti mene). Valitettavasti myös ruokahaluni on erinomainen ja juurikin tänään farkkuja jalkaan kiskoessani erehdyin vilkaisemaan peiliin ja havaitsin vyötärölleni salakavalasti kasvaneen enormous-sized muffarin (tuo kuva oli hyvin havainnollistava)! Nyt alkaa minullakin jonkinlainen hyväkarppaus tms. syöpöttely, tiedän kyllä erittäin hyvin miltä juustokakku (drooool) maistuu :P
VastaaPoistaKIITOS tästä blogista, on ihanaa kun tietää ettei makaa yksin karkkipapereiden keskellä velloen omassa laiskuudessaan! :-D
VastaaPoistaMäkin oon muffari, voi ei! :) Mulla on vielä farkkuja toisinaan, mutta näytän just tolta kuin tuo kuva! :D Tosin itse olen kutsunut kotoisasti "röllykäksi" tuota varaosaa, joka jää pursuamaan ylitse farkuista !
VastaaPoista